Vuodenvaihde, uusi vuosikymmen ja toivottavasti entistä tasapainoisempi elämä on jo ihan nurkan takana.

Olen saanut tästä blogista hyvin niukasti palautetta ystäviltäni, ja se tuntuu hiukan ikävältä. Mutta kypsänä ihmisenä yritän ajatella, että heillä on omat murheensa ja kiireensä. Ehkä tämä blogi tulee olemaan enemmän tai vähemmän täysin minun Leelian lepotuolini, josta voin vuoden 2010 lopussa peilata kulunutta vuotta – että onko mitään kehitystä tapahtunut. Hyvässä lykyssä jonkinlaista vuorovaikutusta syntyy myös muiden blogiavaruuden kulkijoiden kanssa.

Tämä touhu on uutta minulle, joten olen joutunut perustelemaan koko bloggaamisen ideaa itselleni (monille varmaan kulunut näkökulma). Miksi kirjoittaa blogiin päiväkirjan sijasta? Onko tämä narsistista itsekeskeisyyttä, josta muulloinkin välillä syytän itseäni? Tulin kuitenkin pohdinnoissani siihen lopputulemaan, että tarve vuorovaikutukseen, nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen on täysin ”normaali” ja syvästi inhimillinen.

Omalla kohdallani epäilen myös, että tietty julkisuuden aste, se että blogi on tietynlainen oman projektinsa, antaa kirjoittamiselleni ryhtiä ja motivaatiota. Huonona puolena päiväkirjaan verrattuna saattaa olla itsesensuuri. En ehkä uskalla paljastaa heikkouksiani, keskeneräisyyksiäni tai työn alla ihan oikeasti olevia asioita. Syynä mahdolliseen arkailuun on tietysti ilkeiden kommenttien pelko, pahoittaisin kuitenkin mieleni. Olen nähnyt keskustelupalstoilla miten kovin ihmiset oikein hakevat konflikteja ja lyövät lyötyjä. Toisaalta sellaisella tekstillä ei ole arvoa, jonka kirjoittaja ei ole valmis kertomaan itsestään juuri mitään olennaista. Sellainen kirjoitus jää täysin pintaan, ei auta minua työstämään asioitani, eikä kosketa kumpaakaan mahdollisesta kahdesta, kolmesta lukijastani.  

Täyskymppivuoden alkuräjähdys

Lähden toisen kampanjatoverini kanssa maaseudun rauhaan mietiskelemään ja ulkoilemaan. Vietämme vaihtoehtoisen vuodenvaihteen, vain yksi pullo skumppaa yhteisesti mukanamme. Hämeen metsissä syntyy varmasti ajatuksia, joista voin ammentaa blogissani ensi viikolla.

Tässä vaiheessa mietin myös tavoitteita tai päämääriä ensi vuodelle. Asetanko jotain tavoitteita, kuten uusien ystävien ( jopa poikaystävän) hankkiminen, sopivan vapaaehtoistyön löytäminen tai jotakin työhön liittyviä päämääriä. Otanko tavoitteeksi, että ensi jouluna en ole kolmistaan vanhempieni kanssa lapsuudenkodissani. Kauheaa sanoa, mutta jo pelkästään tunnepitoisen seksin harrastaminen pitkästä aikaa olisi hieno juttu. Toinen vaihtoehto olisi vain tehdä asioita, joiden uskon edistävän hyvinvointiani, ja katsoa mikä on tulos.

Hyvää vuodenvaihdetta!