Vietin vuodenvaihteen eräänlaisessa vaihtoehtojuhlassa metsän keskellä. E nyt mene tarkemmin siihen miten sinne päädyin, tai missä hippileiri fyysisesti sijaitsi. Keskustelunaiheet liikkuivat joogan, meditaation, astrologian, itämaisen filosofian, kasvisruuan, luonnonlääkinnän ja positiivisen ajattelun ympärillä.   

Painotettakoon vielä, että joogaharrastuneisuudestani huolimatta, en ole samassa mittakaavassa ”henkisen tien kulkija” kuin suurin osa paikalla olleista. Toivoin kuitenkin saavani sieltä eväitä alkavaan vuoteen.

Näin jälkikäteen olo on hiukan hämmentynyt. Totuuden nimissä on myönnettävä, että mukavampaakin olisi voinut olla; en tuntenut olevani omieni parissa. Lisäksi kärsin sitä, että huomasin ystäväni olevan minuakin ahdistuneempi. Ehkä siinä oli vaan liian iso paketti astraalienergiaa kahteen päivään ahdettuna.

Ateismi ja jooginen elämä

Henkilökohtaisesti mietin tällä hetkellä, että miten sulauttaa yhteen tieteellinen ateistin maailmankuvani ja kiinnostukseni itämaista meininkiä kohtaan – välillä sivistys, kriittisyys ja oma järjenkäyttö tuntuvat loistavan poissaolollaan näiden ”henkisen tien kulkijoiden” piirissä. Huomaan joogien parissa puhdasoppineisuuden vaatimuksia ja jopa lahkolaismaista kiiluvasilmäisyyttä. Eivätkö huumorintaju ja itseironia muka sovi ihmiselle, jolle itsetutkiskelu on intohimo – kuten minulle.

En tiedä, ehkäpä tässä ei ole mitään ongelmaa, sen kun poimin jatkossakin rusinat pullasta. Toisaalta pelkään, että joogaa ja meditaatiota on hyvin vaikea juurruttaa osaksi päivittäistä elämäänsä ilman samanhenkisen ihmisten, ja kenties opettaja-oppilas-suhteen, tuomaa tukea. Meidän ihmisten tahdonvoima kun on tunnetusti niin heikko, että ilman pientä ryhmäpainetta ja deadlineja hyvätkin tavat ja harrasteet tuppaavat jäämään.

Metsäleirin antimia

Pienestä hämmennyksestä huolimatta sain näistä vuoden alkupäivistä myös inspiraatiota tulevaan.

Positiivisen ajattelun suuntaus on takavuosien innostuksen jälkeen vaipunut alelaarien kautta hiukan unohduksiin. Omien ajatustensa kontrollointi ja pysyvä muuttaminen vain sen heikon tahdonvoiman avulla on hyvin vaikeaa. Jotain parannusta esimerkiksi positiivisella itsesuggestiolla ehkä kuitenkin voidaan saada aikaan.

Olen itse tehnyt muun muassa iltaisin yksinkertaista anteeksiantoharjoitusta. Lue aiheesta lisää seuraavasta Hyvä Terveys -lehden artikkelista.

http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Anteeksiantaminen-antaa-voimaa/544/

Hyvin vaikea sanoa, onko tunnekoukkuja avaavasta harjoituksesta ollut hyötyä, haittaa ei ainakaan. Ehkä ko. harjoituksella on vähintäänkin rauhoittava vaikutus. Jotain olen kai tehnyt viimeisten vuosien aikana oikein, sillä uniongelmani ovat vähentyneet.  

Takaisin uusiin juttuihin. Ajattelin nyt kokeilla, että voisiko myönteinen voimalause toimia. Siis lause, joka kirjoitetaan usein silmäiltävään paikkaan, vaikkapa lompakkoon tai kylppärin peilinyläpuolelle. Olen jo valinnut lauseenikin. Mietin parin lauseen välillä; ne ovat ”olen avoin ja läsnä oleva” tai yksinkertaisesti ”olen hyvä juuri tällaisenani”.   Vieraiden tullessa voimalause pitää ehkä piilottaa, sillä vähän hävettävältä tämä kuitenkin tuntuu. Mutta jos siitä lauseesta edes jotain myönteistä fibaa menisi alitajuntaan, niin se on kaikki kotiinpäin…

Sain myös uutta ideaa joogaharjoitukseeni, jota pyrin tekemän päivittäin, vaikka vain 10 minuuttia. Tämän harjoitukseni rakenteesta ja kehityksestä voisin kirjoittaa myöhemmin. Yritän myös lisätä kasvisruuan osuutta ruokavaliossani mahdollisimman paljon.

Kohti ihmissuhdetta

Toivon myös tämän vuoden aikana löytäväni miessuhteen, joka kestäisi paria treffiä pitemmälle ja syvenisi johonkin suuntaan, edes ystävyyteen. Enempää en uskalla vielä toivoa, ja onhan se kiinni myös onnesta ja sattumasta. Tässä puuhassa varmasti auttaa, jos olen mahdollisimman hyvinvoiva ja kiinni hetkessä.